Blog Theme by PHP Website

Kari Onkari, Siilinjärvi

40 -VUOTIAS KUVATAITEILIJA SIILINJÄRVELTÄ

Taide on minulle voimavara, jolla arjen saa kulkemaan eteenpäin. Luovuus tavoittaa minut usein yöaikaan, jolloin pensseli kulkee ajatusten myötä ja jossain välissä havahdun siihen, kuinka aika on mennyt siivillä. Yö- ja ilta-aikainen maalaaminen ja piirtäminen ikään kuin "herättää" minut uudelleen päivään ja työ luistaa. En tiedä onko maalaaminen varsinaisesti unilääkettäkään, koska lopettamisen jälkeen unta saa odottaa, jää ikään kuin "rulla pyörimään". Älkää kysykö mitään seuraavasta aamusta…

Piirtäminen on seurannut elämääni aina, ja jatkuu yhä. Maalaaminen alkoi varsinaisesti paljon myöhemmin, mutta en ole sitä intoa katunut. Maalaaminen kulkee jouhevasti piirtämisen rinnalla. Intohimo taiteen tekemiseen menee monien asioiden edelle, kustannuksista välittämättä. Mieluummin jätän kapakat väliin kuin taiteen tekemisen.

Usein puhutaan, että luovuus syntyy päihtyneessä tilassa, mutta kohdallani se ei pidä paikkaansa. Minä en tarvitse edellä mainitun kaltaisia "kicksejä" luovuuteeni.

Ammatinvalintanikin viittaa luovuuden tekemiseen. Valitettavasti urani puuseppänä jäi lyhyeksi sairastumisen myötä. Olen kuitenkin saanut mahdollisuuden toteuttaa sitä työtä vapaaehtoisesti. Toisaalta eläkkeellä olo antaa loistavan mahdollisuuden toteuttaa itseäni taiteessa.

Taiteessani on toistuneet uskonnolliset symbolit ja esimerkiksi hautausmaat. Luonto on myös yksi merkittävä innoittajani. Norjan vuonomaisemien jylhyys on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen, ja se näkyykin töissäni. Värien käyttö on tunnusomaista maalauksissani. Värit vaihtelevat tummansävyisistä kirkkaisiin, ja ne voivat kuvata alitajuntani ja mieleni virtaa.

Aivan kokonaan en ole itseoppinut kuvataiteilija. Lapinlahden Portaanpäässä kävin kattavan kuvataidelinjan vuonna 1996. Se antoi valmiuksia myös grafiikkatöihin, kuvanveistoon jne.

Myöhemmin olen jatkanut opiskelua Värinää -ryhmässä samassa opinahjossa. Ryhmä on tarkoitettu työelämästä irrottautuneille aikuisille ihmisille mahdollisuudeksi harrastaa kuvataidetta.

Kysymys, johon en itsekään osaa kunnolla vastata on, mistä minun työni kumpuavat. Kuuntelen paljon musiikkia - death metalia. Metallimusiikin löysin jo 90-luvun alussa. Kun muistelen tuolloin syntyneitä töitä, olivat ne kovin toisenlaisia – ihan perusmaisemia. Aika ristiriitaista ja outoa.

Olen sairastunut psykoosiin kaksi kertaa vuosina 2001 ja 2003. Ensimmäisellä kerralla töihini alkoi tulla viitteitä hautausmaasta. Sairaalassa ollessani tein kolmen piirroksen sarjan hautakivistä. Kuntouduttuani palasin vielä takaisin luonnon kauneuteen. En tarkkaan muista, koska siirryin tälle nykyiselle suuntautumiselleni. En minä täysin ole maisemamaalauksestakaan luopunut. Aina joskus siihen on mukava palata.


Mielentaide ry:n jäseneksi 15.6.2016

Mielentaide ry vuoden jäsen 2018 -kunniamaininta

 

Osumia: 56