Blog Theme by PHP Website
 
PETRI KECKMAN - Helsinki 
 
Algoritminen taide on minulle kutsumusharrastus. Muistan kuinka jo vuonna 1983 ostamallani 8-bittisellä Sinclair ZX Spectrum tietokoneella ohjelmoidessani minua kiinnosti eniten grafiikka. Koneeseen sai kytkettyä hyvin pienen kirjoittimen, mikä hopean väriselle erikoispaperille tulosti printin kuvaruudusta. Tein jo silloin itselleni oman taidenäyttelyni! :) Myöhemmin olen ohjelmoinut Atari800-XL tietokoneella ja Amiga1200 tietokoneella. Vasta noin vuodesta 2006 lähtien olen ohjelmoinut Windows ympäristössä REBOL-ohjelmointikielellä. Nykyisin ohjelmoin pelkästään REBOL-ohjelmointikielellä myös muut ohjelmat kuin taideohjelmani.
 

Monet ohjelmointi-ideoistani ovat säilyneet osittain samoina noista alkuajoista lähtien - tietokoneiden nopeus vain nykyaikana mahdollistaa sellaisten ohjelmien ajon, jotka aiemmin olisivat olleet käytännössä mahdottomia. Koska 3D-mallinnus tuntuu olevan nykyisin tietokonegrafiikan "must", niin opettelin kyllä uuttakin tietoa. Tiedän nyt esimerkiksi, kuinka x-,y- ja z-koordinaatit saadaan projisoitua näytön kaksiulotteiseen kuvaruutuun ja kuinka koordinaatteja pyöritetään x-,y- ja z-akselin ympäri.

Kuvani syntyvät monesti eräänlaisen tutkimusmatkailun ansiosta. En etukäteen aina tiedä mitä koodi tuottaa. Juuri siinä on minun kokemani suola algoritmisen taiteen teossani. Jos yrittäisin väkisin vääntää koodia jokin määrätty kuva mielessäni, niin se ei aina maksaisi vaivaa. Itseasiassa kivoimmat kuvani ovat syntyneet jonkinlaisen pienen virheen ansiosta, jolloin olen saanut lopputuloksesta iloisesti yllättyä. Toki niin virheellistä koodi ei voi olla, että ohjelma kaatuu ajoaikaiseen virheeseen.

Pieni muutos jossakin muuttujassa saa yleensä aikaiseksi pienen muutoksen loppukuvassa. Tähän perustuu animaatioitteni teko. Sitten kun perättäiset kuvat ns. framet on tuotettu, teen niistä animaation MakeAvi ohjelmalla. Videota olen editoinut VSDC Video Editorilla. Molemmat ovat laadukkaita ilmaisohjelmia. Myös REBOL on ilmainen ohjelmointikielen tulkki.

Olen aikaisemmin kirjoittanut, että en halua sanoa taiteellani mitään, että haluan vain tuottaa omasta mielestäni kivan näköisiä kuvia ja animaatioita. Haluaako pikku lapsi sanoa mitään taiteellaan? Ehkä ei – hän tekee tekemisen ilosta. Samoin teen minä.

Kun vuonna 2018 löysin Mielentaide ry:n ja muistaakseni lähetin saman tien jäsenhakemukseni, niin silloinen toiminnanjohtaja laittoi kotisivuni linkin Mielentaide ry:n taiteilijoiden kotisivulistaan. Se lämmitti mieltäni. Nyt koen, että Mielentaiteen ansiosta animaatiotaiteeni on ensimmäistä kertaa esillä ihan oikeassa hienossa virallisessa taidenäyttelyssä, vaikka ei kai pitäisi väheksyä aikaisemmin pitämääni neljää taidenäyttelyä Mielenterveysyhdistys Helmi ry:ssä ja kerran eräässä Helsingin kaupungin kirjastossa, missä tosin oli nähtävillä vain julisteitani.

Jos olisin aiemmin kuullut Mielentaiteesta, niin olisin saattanut hakea jäseneksi jo aiemminkin. Yhdistyksen päämäärä tukee juuri minua: "Yhdistyksen tarkoituksena on edistää mielenterveyskuntoutujien yhteiskunnallisia taiteentekomahdollisuuksia sekä vertaistoiminnalla luoda jäsenilleen erilaisia selviytymiskeinoja taiteen avulla omasta henkisestä sairaudestaan."

Koska taiteeni ei ole "perinteistä" taidetta so. maalaus-, grafiikka-, piirros- tms. -taidetta on minulla ollut vaikeuksia saada taiteelleni näkyvyyttä. Lievässä hypomaniassa tarjosin kyllä eräänä yönä (minun taudissani olisi tärkeää nukkua säännöllisesti) vastaavanlaista viikkoajastimella ohjattua televisiota kuin täällä Riihimäen näyttelyssä on Helsingin keskustakirjasto Oodiin ja hulluudessani, jopa nykytaiteen museoon Kiasmaan! :)

Tautini on kaksisuuntainen mielialahäiriö – entiseltä nimeltään maanisdepressiivisyys. Sitä pidetään yleensä luovien ihmisten tautina. Luulen ymmärtäväni miksi. Hypomaanisina kausina kokee luovuuden innostusta ja saa paljon aikaiseksi ja siitä tunteesta haluaa päästä aina uudestaan osalliseksi. Masentuu, jos ei pääse  - toisin sanoen minun tapauksessani ei keksi uusia ohjelmointi-ideoita.

Lääkkeiden avulla tautini onneksi pysyy kyllä riittävästi aisoissa, niin että hypomaniat (lievät maniat) eivät muutu psykoottisiksi manioiksi. Jos hypomania muuttuisi psykoottiseksi maniaksi, niin silloin ei pystyisi työskentelemään, sillä psykoottisessa maniassa menettää täysin todellisuuden ja realiteettien tajun. Varsinkin koodaus vaatii skarppia mieltä ja keskittymiskykyä.

En tiedä onko taiteeni loppujen lopuksi kovin terapeuttista kenellekään muulle kuin itselleni kun saan kokea tekemisen iloa. Perinteinen taide oikeiden jotain esittävien kuvien muodossa puhuttelee ihmisiä varmasti paljon enemmän.

Petri Keckman
56-vuotias
www.petke.info

Mielentaide ry:n jäseneksi 5.6.2018

Erosi jäsenyydestä 30.6.2020

Algorithmic art is a vocation for me. I remember when I was programming with the 8-bit Sinclair ZX Spectrum PC I purchased in 1983, I was most interested in the graphics. A very small printer was connected to the machine, which printed screen on the special silver colored paper. I made my own art exhibition back then! :) Later, I programmed with the Atari800-XL and Amiga 1200 computers. Since 2006 I have programmed with Windows environment REBOL programming language. Nowadays I program only with REBOL programming language, also other than my art programs.

Many of my programming ideas have remained partly the same since those early days - the speed of computers in modern times makes it possible to run programs that would have been virtually impossible in the past. Since now 3D modeling seems to be the "must" for computer graphics, I did learn some new information. For example, I now know how to project the x, y, and z coordinates on a two-dimensional screen of the screen, and how to rotate the coordinates around the x, y, and z axes.

Many of my pictures come to exist through some form of exploration. I don't always know in advance what the code will produce. This is exactly the rewarding thing I experience in making algorithmic art. If I were to forcefully twist the code with a particular image in my mind, it would not always be worth the effort. In fact, my nicest pictures are born with some kind of a small mistake due to which I have been pleasantly surprised by the outcome. Of course, such a bad code cannot be that the program crashes in a runtime error.

A small change in a variable usually causes a small change in the final image. That's what my animation is based on. Then, after successive pictures of so-called frames is produced, I make them animated with MakeAvi. I edited the video with VSDC Video Editor. Both are quality freeware. REBOL is also a free programming language interpreter.

I have previously written that I do not want to say anything with my art, that I just want to produce images and animations that look nice to me. Does a toddler want to say anything with his art? Maybe not - he works for joy. I do the same.

When I found Mielentaide in 2018 and as far as I remember I sent immediately my membership application, executive director added a link to my homepage to the list of artist's homepages. It warmed my mind. Now I feel that for the first time thanks to Mielentaide, my animated art will be on display in a really great official art exhibition, though I shouldn't underestimate the four art exhibitions I had previously held at the Mental Health Association Helmi ry. and once in a Helsinki City Library where only my posters were on display.

If I had heard about Mielentaide before, I might have applied for membership before. The purpose of the association supports me in particular: "The purpose of the association is to promote the social artistic potential of mental health rehabilitators and, through peer activities, to provide members with various means of coping with their mental illness."

Because my art is not "traditional" art like painting, graphic art, drawing, etc. I have had trouble getting my art visibility. In mild hypomania, one night (in my illness, it would be important to sleep regularly) I offered a weeklytimer television like the one here at Riihimäki's exhibition, to the Helsinki Central Library in Oodi and in my madness, even the Museum of Contemporary Art in Kiasma! :)

My illness is a bipolar disorder - formerly called manic depression. It is generally considered an illness of creative people. I think I understand why. In hypomanic periods, you get enthusiastic about creativity and get a lot done and want to feel that atmosphere again and again. I get depressed if I can't - in other words, in my case, I don't come up with new programming ideas.

Fortunately, with the help of medication, my illness stays well under control so that hypomania (mild mania) does not turn into psychotic mania. If hypomania were transformed into a psychotic mania, then it would be impossible to work, for psychotic mania completely loses its sense of reality. Particularly, coding requires a sharp mind and concentration.

I don't know if my art is, after all, very therapeutic for anyone other than myself as I experience the joy of doing it. Traditional art in the form of real pictures depicting something will certainly appeal to people a lot more.

Petri Keckman
56 years old
www.petke.info

Member of Mielentaide ry since 5.6.2018

Resigned from the membership on June 30, 2020

 

Osumat: 2530